Kaikesta oli puutetta sodan jälkeen

Anja Vesterisen lapsuuden muistot sijoittuvat Kuopioon ja Siilinjärvelle.

Talkoita joka lähtöön

Anja Vesterinen, synt. 1934, muisteli puolestaan sodan ja erityisesti sen jälkeistä niukkaa aikaa. "Muistan että minullakin oli v. 1943, siis yhdeksän vuotiaalla lapsella työvelvoite. Piti tehdä määrätty määrä halkoja tai auttaa viljan korjuussa. Ja kouluun piti kerätä marjat. Muuten ei marjakeittoa tullut."

Anja Vesterisen asui lapsuuteensa ensimmäiset vuodet Kuopion kasarmilla, isä kun oli kantahenkilökuntaan kuuluva. Isä kuitenkin kaatui heti talvisodan ensimmäisinä viikkoina ja perhe hankki turvallisemman kodin, pienen maatilan Siilinjärveltä.

Sodan jälkeen piti talkoilla kerätä kaikkea mahdollista; paperia, lasia, metallia. Kaikkea tarvittiin. Anja Vesterisellä oli oma talkookirja, johon merkittiin saadut keräyspisteet. Ja kun oli saavuttanut määrätyn pistemäärän, sai rintamerkin. Niitä Anja sai useita. Muuta palkkiota talkoopisteiden saavuttamisesta ei ollut.

Anja muistaa hyvin myös säännöstelyn ajan. Kaupassa myyjät leikkasivat ostosten mukaisesti elintarvikekupongeista palasia. Jos vaikkapa lihakupongit loppuivat, piti odottaa seuraavan kuun kuponkeja. Säännöstely helpotti vasta 1950-luvulle tultaessa.

 

Sotavangit työvoimana

Siilinjärven maatiloilla oli töissä sotavankeja. Heillä oli varsin vapaat olot, vaikka virallisesti heitä piti vartioida tarkasti. "Yksi sotavangeista oli eläinlääkäri ja hän antoi apuaan laajalla alueella. Hänen kirjoittamansa pirturesepti kelpasi apteekkiinkin. Toinen sotavanki oli kelloseppä. Sotavankeina oli myös kalastajia ja käsityöläisiä. Kuulimme, että he ovat taitavia tekemään koreja puun juurista. Pyysin sellaista ja sellaisen sain. Se on edelleen tallella."

Sodan jälkeen Neuvostoliitto vaati kaikkien sotavankien palauttamista. Anja Vesterisen mukaan suomalaiset kuitenkin tiesivät, mikä sotavankeja odottaa Neuvostoliitossa. Siksi palautusjunan ovia jätettiin lukitsematta ja muutamat tajusivat mahdollisuutensa. Hyppäsivät junasta ja onnistuivat hakeutumaan mm. Ruotsiin. Suurin osa uskoi kuitenkin lupauksia. Monia kotimaahansa Neuvostoliittoon palanneita odotti kuitenkin usean vuoden vankeustuomio.

 

Työura modistina

Anja Vesterinen teki työuransa modistina Rovaniemellä. "Tein naisten ja miesten hattuja milloin ketun, milloin ahman jne. nahkoista. Töitä riitti." Eläkkeelle jäätyään hän muutti lähemmäksi siskojaan. Mellunhirvessä Anja Vesterinen on asunut parikymmentä vuotta.

Mellunhirven etko-juhlat päättyivät seurusteluun kahvi- ja kakkutarjoilun kera ja ulkoteltassa pidettyyn musiikkiesitykseen, josta vastasivat tuleva musiikinopettaja Tuuli Björkman , Cantores Minores kuoron jäsen Tiitus Vainikka ja äiti Saila Vainikka.

 

Risto Kauppinen